Aika kulkee kuin siivillä. Syyslukukaudesta viimeisiä viedään: enään viikko jäljellä koulua ennen joululomaa ja pääsee vihdoin kotikulmille! Onhan täällä klahdella jallitettukin se vajaa 7 viikkoa nyt putkeen, ainoastaan yhtenä viikonloppuna ollaan täältä poistuttu tuonne porin suunnille pikkujouluilemaan. Täytyy kyllä sanoa, että muutaman kerran ahdistus on kunnolla vallannut mielen täällä meidän pikku yksiössä kun kodin ulkopuoliset aktiviteetit tapahtuu lähinnä lenkkeilyn ja kaupassa käynnin merkeissä. Onneksi on tuo toinen tuossa vieressä tukena. Ja tietysti opiskelukaverit. Mutta päällisinpuolin tämä elämä täällä on ollut seesteistä ja rauhallista, missä ei sinänsä pitäisi olla mitään valittamista. Stressiä aiheuttaa ainoastaan kaikki mahdolliset tehtävien deadlinet ja tentit. Pitäisi päästä tuosta stressaamisesta kyllä ehdottomasti joillain keinoilla pois. Pitäisi opetella keskittymään elämässä niihin asioihin mitkä ovat oikeasti tärkeitä. Helpommin sanottu kuin tehty? Tietysti koulutus on yksi niistä tärkeistä, mutta turhanpäiväiset tentistä stressaamiset ynnämuut pitäisi kyllä saada kitkettyä kokonaan pois. Sitä paitsi liika jännittäminen ja stressaaminen laskee suorituskykyä. Siinä mielessä tämä rauhallinen elämä on ihanaa kun se mahdollistaa tuohon kouluun keskittymisen. Paljon uutta ja jännää on suhteellisen lyhyessä ajassa opittu. Psykologian po:ssa ollaan ehditty käydä kehitys-, persoonallisuus- ja neuropsykologian osiot ja kasvatupsykologian po:ssa läpi olen kahlannut kehityspsykologian, oppimisen ja asiantuntijuuden sekä rakkaus- ja sosiaalipsykologian osuudet. Onhan tässä näitä esseitä väännettykin... Ja nyt olen tienannut elämäni ensimmäiset 30 opintopistettä, aika kiva juttu kyllä voisin sanoa!
Kohta onneksi pääsee nauttimaan stressitöntä elämää kolmen viikon joululoman ajan äidin hoiteisiin. Päätettiin että minä menen äitille ja tuo A menee omien vanhempiensa luokse, kun onhan täällä nyt saatu viettää sitä paljon puhuttua yhteistä laatuaikaa lähinnä 24/7. Tosin kyllä odotetaan molemmat innolla sitä kun pääsee pitkästä aikaa vierailemaan toisen luona ihan niin kuin silloin kun ei vielä yhdessä asuttu. Saatan myöskin odottaa jonkinlaista treffikutsua hih...
Eilen oli ihana päivä kun vietettiin koulussa itsenäisyyspäivänjuhlaa & tanssiaisia (ja juhlien jälkeen jatkoiltiin tuossa naapurissa ja paikallisessa pubissa ):
 |
| eräs toveri teki mielenkiintoisen huomion: kun joanna tulee kylään niin kengät jää tasan siihen missä ne on jalasta pois otettu... |
 |
| ...ja samaa linjaa noudattaen takki jätetään siihen mihin se on riisuttu. mutta enkait minä oikeasti näin? ehkä olin vaan vähän liian innoissani kyläilystä enkä malttanut muistella käytöstapoja |
 |
| suuntana paikallinen pubi |
 | ||
| iloinen juhlija |
 |
| pitkästä pitkästä aikaa sai syyn laittautua, miten kivaa |
Onko kukaan tehnyt tänään itsenäisyyspäivänä mitään erityistä? Me tehtiin hyvvää ruokaa, käytiin kävelyllä ihastelemassa kauniita kotimaan maisemia, katsottiin linnanjuhlia, köllöteltiin sohvalla ja halittiin toisiltamme pääkipuja pois
 |
| lumi värjää kauniisti puiden harmaat ja alastomat oksat valkoisiksi |
Talven aika on ihanaa kun aamulla saa herätä lumen valoon ja illalla hiljentyä sohvan nurkkaan hyvän kirjan, villasukkien ja hiljaisuuden kanssa. Saa viettää pikkujouluja ihanien ihmisten kanssa ja syödä vatsansa täyteen hyviä ruokia ja suklaata. Saa käydä sunnuntaikävelyillä talven kauniissa maisemissa, posket punaavassa pakkasessa, ja palata sieltä sisälle lämpimään. Saa käpertyä illalla peiton alle ihan toiseen kiinni lämmittääkseen toinen toistaan.
Odotan että pääsen halimaan teitä ystäviä siellä pohjoisessa,
J
