Avainsanana fiilis

 Ajattelin vähän kirjoitella omia fiiliksiäni liittyen tähän bloggailuun. Omat ajatukset tätä bloggailua kohtaan on aika kaksijakoiset: toisaalta olen aina jotenkin 'vierastanut' ajatusta oman blogin pitämisestä, kun taas toisaalta joskus myöskin leikkinyt ajatuksella siitä, millainen minun blogini olisi.  Mielessä on käynyt sellainen ajatus, että kirjoitanko tätä blogia nyt oikein . Sinällään hassu ja tyhmä ajatus, sillä jokainenhan kirjoittaa juuri sitä mitä itse haluaa ja tekee blogistaan juuri omannäköisensä. Kiivasta hermosolujen viestintää aivoissani on myöskin aiheuttanut ajatus siitä, mihin vedän blogissani rajan. Kuinka paljon henkilökohtaisesta elämästäni kerron, voinko kirjoittaa läheisistä ihmisistä, julkaisenko kuvia, missä naama näkyy. Nämä lienevät tuttuja mietintöjä jokaiselle blogistille.
Jollakin tapaa olen kriittinen tätä bloggailua kohtaan, ja ehkä hieman ärsyttääkin blogit, joissa selkeästi vain halutaan tuoda esille miten siistiä oma elämä on ja 'mitä tein eilen ja mitä tein tänään' jne. Sitten, kaikista hassuinta, kun joku kulkee 24/7 kameran kanssa, mihin ikinä meneekin ja mitä ikinä tekeekin ja välillä jopa tuntuu, että asioita tehdään sen siivellä, että "sitten voin blogiin laittaa mitä kivaa olen taas tehnyt". Ehkä vähän uhkarohkeaa näin kritisoida, kun jokaisella tosiaan on oikeus tehdä blogillansa mitä tahtookin.
Minun mielestäni blogien tarkoitus on jonkunlaista ajatuksien ja ideoiden vaihtoa,  keskustelun herättämistä, ja ylipäätänsä jotain, mikä antaa kirjoittajalleen ja lukijalleen.

Tässä yksi minun mielestä sisällöltään ja kirjoitustavaltaan kiva blogi:
http://blogit.kaksplus.fi/tyon-alla/
 

Muita kuluneen viikon fiiliksiä:

Apua, ensimmäinen vuosi elämässäni ilman tanssia (lukuunottamatta noita kahta ensimmäistä elinvuottani). How am I gonna survive? Tanssi on aina ollut yksi omanitsen ilmaisukeino minulle. Joskus jopa elinehto, kun on tuntunut ettei pää pysy kasassa (lähinnä siis niinä vuosina kun iki-ihana murrosikä on sekoittanut pään pakkaa uusiksi). Ehkäpä tanssin ja minun eron helpottamiseksi voisin keksiä jotain satunnaisia nykytanssiperformansseja esimerkiki jonnekkin klahden kaduille keskellä yötä, hehheh mitä siitä seuraisikaan pienessä ja kokemattomassa viidentuhannenkuudenkymmenenyhden asukkaan kunnassa. Olisihan tuossa tuo tanssitaitoinen 'parempi puoli'.. Hän kun ei vaan minun kanssa suostu tanssimaan, tai ylipäänsä kenenkään kanssa. Muutaman kerran tosin baarin pöydillä. Jos kerran vedetään niin vedetään sitten kunnolla. 

Ajattelin, että kun saan aikaa niin fiilikset kämpästä muuttuvat. No, eivät ainakaan tähän mennessä ole muuttuneet: kaappien ovet eivät pysy kiinni ja esimerkiksi aina kun eteisen välioven laittaa kiinni, niin viereisen siivouskaapin ovi lämähtää auki ja sitähän ei sitten miillään enää saa pysymään kiinni. Meillä on myös lemmikkieläimiä täällä. Hämähäkkejä. Kivaa! (Muistan erään kerran kun olin ehkä 10 ja siivosin omaa huonettani. Siihen aikaan minulla oli kerrossänky ja siivoilin siis kerrossänkyni alla mitälie, ja huomasin hämähäkin vipeltävän ohi. Reippaana tyttönä otin paperinpalasen ja liiskasin pikkuhämpin. Kyseisen pikkuhämpin sisältä sitten tuli jokin käsittämätön määrä lisää pikkuhämppejä, jotka ainakin omien sanojeni mukaan, piirittivät minut hurja katse silmissään. Enään en ollutkaan niin reipas tyttö, oli se nimittäin aika hurja näky, ainakin kymmenvuotiaalle.)
No mutta, tähän asuntoon palatakseni. Tässä kämpässä on ainakin vahvistunut se käsitys, että mitä viihtyisämpi ja silmää miellyttävämpi koti, niin sitä mukavampi itselläkin on olla. Pinnallista tai ei, mutta olempas huomannut  itsessäni sellaisen asian että olen hermostuneempi tässä asunnossa, kuin esimerkiksi edellisessä. Tähän parannusta yrittäen, olen alkanut juomaan rauhoittavaa vihreää teetä. Vähän on huono omatunto kun olen niin negatiivinen tätä asuntoa kohtaan ja tekee mieli kirjoittaa jotain ihanaakin väliin. No, luonto täällä siis ainakin on ihana ja muutenki asiat ovat hyvin! Ja pikku-koiria naapurissa on monta, ja ne tulee aina vastaan tervehtimään :)

J

Kaislikossa suhisee

Heippa!

Täältä tulisi nyt tämä kovasti kaivattu kuva-painotteinen postaus. Kuvia täältä meidän 'kämpästä', satamasta ja muutenvain tästä kivasta ympäristöstä. A tuli tänne siis perjantaina ja ollaan tässä järkkäilty tavaroita paikoilleen ja myöskin rentouduttu ihan vain olemalla . Eilen menin tuohon meidän pienelle laiturille kirja kädessä niin tiedättekö, siellä vedessä ja kaislikossa kuhisi niin kovasti, että oli ihan pakko tulla pois. Liekköhän sammakoita. Tänään käytiin tuolla Klahden keskustassa pyörimässä ja A bongasi metsäpolkureitin, joka oli " ihan pakko kiertää", 'ei kunnosssapitoa' -kyltistä huolimatta. Muistoksi reitiltä jäi nokkosen polttamia alueita ympäri kehoa. Onneksi nokkosten aiheuttama allerginen reaktio ei kauaa kestä. Kuka sanoikaan ettei ole järkevää lähteä kiertämään pelkältä pöheiköltä näyttävää niinsanottua metsäpolkua. No mutta, seikkailua seikkailua! Pöheiköstä selvittyämme käytiin testaamassa paikallinen pizzeria ja hyvvää oli, tänne vain kaverit siis.

Tässä näitä kuvia:

                                                                 olisipa nimeni Inari

           tässä nyt tätä koulun asuntola-meininkiä, meidän yksiö ja kamalat valkoiset lastulevy-hyllyt

                                                  

                                                       tässä meidän metsäpolku-seikkailua

                                                                luontoa luontoa...

                                                     ei ollu kauniit maisemat meidän reitillä

                                           

Nyt täytyisikin ruveta opiskeluhommiin. Pitänee kaivella muistista tuota esseen kirjoitusta.
Mitä Oulussa tapahtuu?

J

Täällä minä hoi

Hei ystävät,

Täällä minä nyt olen. Täällä, keskellä korpea.
Alkujärkytys oli suuri kun astuttiin 30m2 yksiöömme. Ensimmäiseki katsahdin alas. Oksennuksen värinen muovimatto eteisessä, ja vielä pahempaa: olohuoneessa muovimaton värinen kivilattia. KIVI?!? villasukat jalassa keskellä kesää. Kalusteet nyt oli mitä oli, valkoisia lastulevy kirjoituspöytiä, saman materiaalin hyllyjä ja yksi valkoinen pyöreä pöytä. Ei sillä, että olisin odottanut jotain muuta, mutta paniikki iski silti: täällä kymmenen kuukautta? Saimme onneksi (tosin vastoin sääntöjä) kiikutettua osan kämpän kamppeista tuohon pihavarastoon (täytyy toivoa etteivät ne siellä lahoa/mätäne tai jotain muuta). Sitten muutama oma huonekalu sisään + matot, niin ei näytäkään enää niin pahalta! Tietysti sitä viihtyy aina paremmin mitä kotoisampi koti on, mutta opiskelemaanhan tänne tultiin, eikä perustamaan mitään söpöä pikku-kotia (söpö pikku-koti on kylläkin toiveissa sitten).

Ensimmäinen yö yksin ihan uudessa paikassa oli kamala. Pehmolelut kainaloon niin kyllä se uni sieltä sitten tulikin. (Ei sitä kyllä mikään aikuinen muuten vielä ole, nimimerkillä itkuräät peitonnurkkaan niistänyt) Tänään oli ihan kiva päivä kun oli linjalaisten (KAPSin, eli kasvatustieteilijät ja psykologit) kanssa yhteistä tutustumistoimintaa, saunottiin, uitiin ja sen sellaista. Tämä koulu on muuten ihanassa ympäristössä! Paljon luontoa ja vettä ympärillä. Ja pieni satama-alue on ihana. Täytyy laittaa jotain kuvaa tänne tästä ympäristöstä kun joutaa.

Huomenna sitten alkaa opiskelut ihan kunnolla. Odotan kyllä kovasti. Ensimmäinen tenttikin olisi jo kolmen viikon päästä, hui! Täytyy vielä mainita tuosta ruokailusta, että osaankohan enää tämän vuoden jälkeen kokata itse mitään, kun kolme kertaa päivässä voi vain astua ruokalaan ja linjastosta kerätä mitä itse haluaa!

Tässä tallaista nyt alkuun, kirjoittelen myöhemmin lisää :)

Ikävä on,

J