Thomas Moren Utopia

Heippa, tässäpä vähäsen minun ajatuksia Moren kehittämästä ihanneyhteiskunnasta ja oppimisen tärkeydestä. Tämä on siis ote eräästä kasvatuspsykologian tehtävästä ja herätti ajatuksia niin, että halusin tänne asti kertoa. Thomas More eli siis joskus 1500-luvulla ja Utopia on hänen kirjoittamansa kirja.

Thomas More kehitti omana aikanaan kuvitteellisen näkymän onnellisten saaresta. Saarella opiskelu oli keskeisin vapaa-ajan harrastus ja kaikilla oli mahdollisuus toteuttaa itseään tulemalla opiskelun kautta viisaaksi. Hänen mukaansa viisaaksi tuleminen vaatii kirjojen opiskelua, sekä arjessa tapahtuvaa oppimista. Moren ajatus on, että oppimisesta ei ole hyötyä, jos sitä ei siirrä muille, ja yhdessäolo sekä elävä puhe on tärkeämpää kuin kirjoitettu sana. Moren saarella vapaa hengenviljely oli ihmisten päämäärä. Vapaassa hengenviljelyssä ihmiset ovat vapaita ruumiillisesta työstä ja aika käytetään juurikin tuohon vapaaseen hengenviljelyyn. More kuvaa, että oppimisen ja koulutuksen tulisi siis painottua ihmisen itsensä kehittämiseen. More myös näki rahan hankkimisen opiskelun kautta huonona asiana.  (Pekka Sallila toim. Elämänlaajuinen oppiminen ja aikuiskasvatus, Markku Leinonen.)
 
 Olen Moren kanssa hyvinkin pitkälti samaa mieltä. Ihmisen onnellisuus rakentuu monista asioista, mutta ajattelen, että yksi onnellisuuden rakennusaine on uuden ja mielenkiintoisen oppiminen, oli se sitten omasta itsestä oppimista tai jostakin asiasta oppimista. Oppiessaan ihminen kokee niin sanottuja ahaa-elämyksiä. Ahaa-elämykset kuvaavat sitä, että on tehnyt jonkin uuden ja mielenkiintoisen havainnon. Lamppu on niin sanotusti syttynyt. Ihmisellä on tarve itsensä kehittämiseen. Ihminen tarvitsee tunnetta siitä, että elämällä on tarkoitus. Ilman itsensä ja ajatustensa kehittämistä ei voi saavuttaa elämän tarkoituksellisuuden tunnetta. Juurikin aikuisilla yleissivistävä koulutus on yleensä jo loppunut ja ajatusten kehittäminen muodostuu tärkeäksi elämänlaajuiseksi oppimiseksi.
 
 Vaikkakin Moren Utopian ideologia on hieno, ei pidä unohtaa sitä, kuinka mahdollista se on integroida tämänhetkiseen yhteiskuntaan. Markku Leinonen ottaa artikkelissaan esille jatkuvasti muuttuvien työtapojen päivittämisen tarpeen, ja sen kuinka “markkinoiden pelisäännöillä elävä yhteiskunta kasvattaa ihmisistä kameleontteja”, joiden tehtäväksi muodostuu jatkuva sopeutuminen. Kysymykseksi siis jääkin, kuinka moni pysyy muutoksien mukana, edelleen säilyttäen tuon vapaan hengenviljelyn? Toinen ongelma muodostuu koulutuksiin hakeutumisesta. Yksinkertaisesti kaikilla ei vain ole mahdollisuutta hakeutua haluamilleen aloille. Muun muassa Suomessa tämä johtuu pääsykokeiden vaativuudesta ja opiskelijakiintiöstä,  ja muualla siitä, että koulutuksia ei kaikille aloille järjestetä ja koulutukseen pääseminen täytyy “ostaa”. Kenellä on varaa koulutukseen, saa sen. Tämä taas johtaa erilaisten luokkien ja tasa-arvottomuuden syntymiseen yhteiskunnassa.

 Moren sekä Comeniuksen utopiat muistuttavat ehkäpä joiltain osilta tämän päivän Zeitgeist-liikettä, jonka keskeisimpiin ajatuksiin kuuluu muun muassa rahajärjestelmän halvaannuttava vaikutus yhteiskuntaan, sekä maailman muuttaminen paremmaksi. Tämänhetkiseen yhteiskuntamalliin, jossa koulutuksen ideologia on rahaan tähtääminen ja eläminen tapahtuu markkinoiden pelisäännöillä, Moren ja Comeniuksen utopiat eivät ole mahdollisia toteuttaa.

Mitä mieltä muut ovat tuosta Moren utopiasta, olisko sitä mahdollista toteuttaa ja  minkä kustannuksella? Entä zeitgeist-liikkeen ajatus ja oppimisen merkitys ja tarkoitus?

ps. huomenna kutsuu Uleåborg ja Matuleenan ja Mikon tupariliinit jee

J
 

Lost in translation

Hei immeiset,

Voi täällä ollaan oltu eksyksissä, juostu stand up esitykseen viime minuutilla, oltu taas eksyksissä ja juostu taas viime minuutilla bussiin. Viime viikolla naapuri/opiskelukamu kertoi ostaneensa lipun stand up festareiden eiliseen näytökseen. Minäkin innostuin niin, että päätin ostaa yllätykseksi A:lle ja itselleni liput samaiseen esitykseen. Eilen lähdettiin täältä A:n ja naapurini kanssa ajelemaan hiukka kiireessä keskustaan tuohon esitykseen, eikä kenelläkään hajuakaan missä tämä Ilokivi sijaitsee. No, päädyttiin ajelemaan yksisuuntaista tietä väärään suuntaan. Ihme katuja täällä. Onneksi ei tullut vastaan ketään. Nippa nappa ehdittiin viimeisten joukossa tuonne Ilokiveen. Stanuppareina, minäleinä koomikkoina, oli Tomi Haustola, Rudirok ja itse Sami Hedberg. Voi että, sai nauraa puolen vuoden edestä. Ja lopussa oli suu pidettävä mutrulla kun poskiin sattui niin hurjasti. Ihan oikeasti sattui. Ei ole liikaa tullut harjoitettua poskien lihaksia, pitäisi ehkä? Lisää stand uppia minulle kiitos! A:kin nauroi vedet silmissä, vaikka normaalisti sille on niin vaikea saada imeläpussia leuan alle (muistatko äiti imeläpussi leuan alla?).

Tänään sitten hortoiltiin tuolla keskustan liepeillä, yrityksenä löytää tosiaan tuonne keskustaan. Erään A:n hyvällä suuntavaistolla kierrettiin korttelia ympäri ja pyörittiin hukassa lie kuin kauan, molemmat nälkäisinä kuin sudet. Pahalle päällehän tämä matami ainakin tuli. Se on oikeasti jännä, miten lähes poikkeuksetta, nälissään se kiukku vaan nousee. Ei ole ihme jos joskus lapset kiukuttelee. Kun aikuisetkin. No mutta, saatin asioitua (törmättiimpä jopa oulun tuttuun: pien on muailma) ja matami oli tarkistanut hienosti bussiaikataulut. Mentiin töröttämään kauppatorin pysäkille ja aikamme ihmeteltiin siinä ettei tästä kyllä klo 20.20 lähde mitään minnekään. Apua, lähteeköhän se sittenkin tuolta matkakeskuksesta? Kuski nauroi, että turhaan juoksitte, olisihan tässä vielä minuutti ollut aikaa

Näitä uuden kaupungin  ihmeellisyyksiä. Hankalaa on kulkeminen alussa, kun ei tiedä. Toisaalta, uusi kaupunki, uudet jännät jutut. Et kulje niitä tuttuja ja turvallisia katuja, et näe niitä tuttuja turvallisia rakennuksia, et käy niissä tutuissa ja turvallisissa ravintoloissa. Jännää. Kuin lapsi karkkikaupassa. Itseasiassa tämä lapsi kävikin tänään kaupassa, jonka nimi oli karkkikauppa. Hih, lisää näitäkin.

Näin kaunis oli klahti kun kotiin kuljettiin:

 Minne lennät myrskypääskynen
Ei muita enää missään näy
On vain ääretöntä ulappaa
ja vihaisena tuuli käy

 Minne lennät myrskypääskynen
etkö tunne ikävää
Kun taivaan sini vaihtuu purppuraan
ja iltatähti kimmeltää

 Minne lennät myrskypääskynen
miettimään mä hetkeks jäin
Silloin kuului tuuleen särkyen
väsymättä eteenpäin

J. Karjalaista

 
Terveisin turistit

Alkio

Haudi täältä

Voi viikko on mennyt nopiata. Tiistaina oli tenttiliini ja siitä seurasikin kolmen päivän migreeniputki, jee. Aamucocktailina ibumaxia ja iltacocktailina lisää ibumaxia kolmen päivän ajan. Yritän kovasti välttää syömästä minkäänlaisia lääkkeitä ja tulehduksistakin yritän selvitä ilman antibioottikuureja, koska tuhotessaan haitallisia bakteereja ne valitettavasti tuhoavat myös ne hyödylliset, ja kehon oma luonnollinen immuniteetti heikentyy. Mutta nämä pääkivut. Hullukaan ei jaksa kolmea päivää tunnetta siitä, että silmät pullahtavat kohta ulos ja aivot menee särki. Syytän tästä migreeniputkesta koulun auditoriota, jossa siis tentit tehdään. Voi sitä ergonomian ilotulitusta tuossa salissa.

Aasinsiltana voisinkin kertoa vähän tästä koulusta. Alkio-opisto sijaitsee n. 30km Jyväskylästä vielä etelään päin. Täällä järjestetään avoimien yliopistojen opetusta monelta eri alalta, mutta opiskelu on intensiivisempää kuin avoimissa. Tänne täytyy hakea ja tulla hyväksytyksi. Alkio-opisto saa nimensä Santeri Alkiolta, joka oli aikansa poliitikko, kirjailija ja toimittaja. Opiston kanssa rakennuksessa toimii Jyväskylän humanistinen ammattikorkeakoulu.
Täällä suoritetaan yliopiston approja(perusopintoja) ja yliopistoissa pakollisia kieli- ja viestintäkursseja (myös joitain muitakin kursseja) vuoden ajan jo valmiiksi ennen itse yliopistoon menoa/pääsyä. Linjoja täällä on kahdeksan: bio- ja ympäristötieteet, terveysliikunta, lääketiede, valtio- ja yhteiskuntatieteet, kielet ja kansainvälisyys, historia, kasvatustieteet ja pykologia.Niin ja jos perusopintojen opiskelujen jälkeen yliopisto ei nappaa, niin tänne voi jäädä lukemaan vielä toiseksi vuodeksi oman aineen aineopinnot ja aloitella kandia. Olisi ollut lukio-aikana hyvä tietää tallaisista mahdollisuuksista niin ei olisi tarvinnut niin kovasti panikoida jatko-opiskelu hommista. Jos sivuilleni eksyykin joku eksyksissä oleva niin suosittelen ottamaan selvää tallaisista opisto-mahdollisuuksista. Saa yliopisto opiskelut aloitettua ennen itse paikkaan pääsyä. Ja täällä meillä ainakin on mukavat opettajat ja roppakaupalla hyvää yhteishenkeä.

Onhan meillä myös omat bileetkin aina keskiviikkoisin tuossa paikallisessa hihii. Ja melkoisiksi kutubileiksi ne ovat muodostuneetkin.

piLLeisiin lähössä, voi nuo housut vaan on niin istuvat ja ihanan väriset vaikka jokatoisella vastaantulijalla ne onkin

Minä itte luen täällä psykologian sekä kasvatuspykologian perusopinnot, ja ne yo:n pakolliset "virkamiesruotsin", enkun ja psykologian tilastomatikan. Toivotaan, että jonkintyyppinen apu näistä olisi sitten kevään hakuprosessissa. Ainakin yliopisto-opinnot lyhenevät, sitten kun sinne asti pääsee.  Haenkin ensi keväänä ensimmäistä kertaa tuota psykologiaa lukemaan, kun välivuoden työt veivät kaiken energian pääsykokeisiin lukemiselta. Ihanat lapset. Suuri arvostus kyllä kaikkia lastentarhaopettajia ja koulun opettajia kohtaan. Ei ole mitään helppoa ja kevyttä hommaa tuo nykyajan lasten (tai ehkäpä sittenkin nykyajan vanhempien) ja ylisuurten lapsiryhmien kanssa nimittäin.

Vaikka sitä monesti panikoi, onko tehnyt ja tuleeko tekemään elämässään oikeita valintoja ja ratkaisuja, niin nyt voinkin huokaista helpotuksesta hetkeksi. Ainakin tähän asti olen tehnyt ne minun omalle polulleni sopivat valinnat. Tuo päiväkodissa vietetty välivuosi antoi mielettömästi kokemusta ja sain hieman kurkistaa nykylapsen elämään ja kehitykseen. Tuosta omasta tarha-ajasta kun ei niin turhan  paljon muistijälkiä ole jäänyt. Rikastuttihan tuo vuosi myöskin vaatekaappia ja kenkä arsenaalia hehheh. Ja mukavan matkaopiskelusäästötilinkin  sain kerättyä. Hyvä minä! Ja tästä tulevasta vuodesta tulee varmastikin ikimuistettava uusine tuttavuksineen ja opintopisteineen.

Mukava aloitus viikonlopulle äiti älä lue kun zalando tilaukset tuli, vähän jotain kivaa minulle ja vähän jotain kivaa A:lle

tällainen oleilu huppari piti saada kun muuta täällä ei teekkään kun oleilee ja oleilun lomassa vähän opiskelee, tämä on täydellinen oleiluopiskeluhuppari, ja yökkärihousut jalassa

löysin tämmösen uuden ihanan vaatemerkin, voi niin ihania vaatteita tekee tämän merkin takana olevat ilmeisesti ranskalaiset ihmiset, mutta ei vaatteista sen enempää kun tämä ei ole sellainen vaatemuotiblogi

tämä kuva nyt ei millään lailla liity tilaamiini vaatteisiin mutta ifolorilla on ihanat valokuva-albumit... hups  tuli taas mainittua ifolor, muttakun se on niin kiva nettisivu

Olette mielessäni,

J

Syksyn tuomaa

Pöö,

säikähdittekö?

Täällä on alettu naapurin sparraamana lenkeille. Em. treenailee ensi kuun likkojen lenkille 33km, hui. Hyvä itse lyöttäytyä peesiin harjoitteluun ja kohottaa vähän omaakin kuntoa ja pitää henkinenminä kunnossa!  Tahtoo aina kesäisin jäädä tuo säännöllinen urheilu vähäiseksi, hö. Juuri siksikin on ollut aika haaste alkaa tuota lenkkipolkua täällä, mutta toivottavasti se käy kerta kerralta kivemmaksi alkamiseksi. Hurjaa on se, että täällä tuo maasto ei tosiaan ole tasaista. Tämän pimun rasitusastma-keuhkot huutaa hoosiannaa jokaisella ylösnousulla. Mutta iloinen olen siitä, että niskasta on nyt saatu ote. Toivotaan että se pysyy.

Haluaisin vinkata muutamasta kivasta (varmaankin jo tutustakin) nettikaupasta:

 http://www.ifolor.fi/
Kenelle muulle on tullut joskus paha mieli siitä, kun tietokone on tehnyt tenät ja kaikki vuosien varrelta kerätyt kuvat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen?  Keksin pari vuotta sitten tämän sivuston ja nyt tilailen pari kertaa vuodessa tuolta digikuvat ihan aidoiksi valokuviksi valokuva-albumeihin.
Pieni vaiva ja hinta siitä, minkä se antaa. Mummuiässä on varmaan sitten aika kiva katsella 'nuoruuden rientoja' ihka aidoista valokuvista. Tuolla 50% alennuksella yhden kuvan hinnaksi jää 10cnt (näitä tarjouksia on jatkuvasti). Esimerkiksi viimeksi tilasin n.60 kuvaa tuolla alennuksella ja postituskulujen jälkeen maksettavaa oli n. 7,50 euron verran.

http://www.zalando.fi/
Okei, vaatenettikauppa vaatenettikauppojen joukossa. Mutta. Minusta tämä nettikauppanen eroaa kollegoistaan hiukkasen. Vaatteiden tarjonta on minusta laajempi ja useampia tyylejä huomioon ottavampi. Merkkejä löytyy high fashionista? street-tyyliiseen kamppeeseen. No merkeistä viis, kunhan vaate on ihana.Täällä myös toimitus ilmainen, ainakin toistaiseksi.

voivoi

kaksilahkeisille

 

 

 

Se  mainostamisesta ja vaatteista. Tosin meinaan kyllä vinkkailla toisenkin kerran nettisivuista jos jonkun olen hyväksi havainnut.

Pienestä pitäen ollut minun lempiruno, tulee tästä syksy mieleen:

Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili, 
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä kellä
on vastaansanomista?

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!

Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu

Syysterkuin,

J