Isälle

Pöö

Sunnuntainahan on isänpäivä, niin kuin kaikki tietää. Mietiskelin tuossa, että olisi kiva lähettää jotain muuta, kuin kaupasta ostettu kortti. Se kun tuntuu vähän mielikuvituksettomalta jos ei muuta annettavaa ole. Sainkin sitten hyvän idean: olen tässä syksyn aikana ostanut sekä Jyväskylästä, että Oulusta sellaiset kortintekopuuhapussit (kirjakaupoista ja molemmat alesta, toinen 6e ja toinen 5e tai 10e?) niin ajattelin, että voin nyt ottaa pussit testaukseen ja tehdä kortin tosiaan itse. Meidän isi kun ei perusta oikeastaan mistään materiasta, niin päätin vielä, että kirjoitan sille lahjaksi ihan omin kätösin kirjeen.

tähän olen sekoittanut yhteen ne kaksi puuhapussia, jotka siis sisälsivät korttipohjia, erivärisiä pahvikaistaleita, puisia sydämiä, nauhoja, tuommoisia pöllöfiguureja, ystävänpäivä-tervehdys tekstejä ja tietty nuo supersöpöt nalletarrat :)

En ole kyllä yhtään ollut koskaan mikään käsityö-ihminen, mutta jostakin syystä olen tässä vuoden sisään väkertänyt useampaankin otteeseen itse kortteja. Askarreltiin muun muassa äitin kanssa yhdessä minun ylioppilaskuvat kaikille (tai siis se kortti, mihin sitten liimattiin se kuva, ja siitä kyllä taitaa olla jo yli vuosi) ja viime keväänä, kun eskareille hyvästit heitettiin niin tein jokaiselle omanlaisen kortin.

Mutta postauksen pointti siis esitellä tuon kortin (josta olen hyvin ylpeä :)) teon vaiheet ja mainostaa kuinka kivoja ja hyödyllisiä nuo pussukat on! Varsinkin minunlaiselle peukalokeskelläkämmentä-tyypille. Jos minut nimittäin työnnettäisiin esim sinooperiin ja sanottaisiin, että 'osta kortinteko välineitä', niin en kyllä tietäisi yhtään mitä ostaa.

tässä siis olen leikannut kortin toiselle 'puolelle' tuon reiän ja liimannut tuollaisen pahvinsuikaleen tuohon kiinni

tässä vaiheessa liimasin nallukan 'reikään', sovitaan vaikka, että tuo 'reikä' on tasaisesti leikattu hih (oli vähän vaikeaa kun ei ole pahviveistä)

ja sitten liimasin tuollaisen nauhanpätkän tuohon sivuun ja kirjoitin nallukan korttiin 'isälle'

Heleppoa ko heinänteko jopa tällaiselle minulle :), eikä mennyt kuin ehkä puoli tuntia koko hommassa.  Ehkäpä äitikin saa äitienpäiväksi itse tehdyn kortin, kun on näin kivat kortintekopuuhapussit.

Tiedättehän tuon 'minun isä on paras isä'? No sitä mieltä olen minäkin, vaikka isä onkin elänyt lähes koko ikäni eri kaupungissa tai maassa kuin minä, emmekä ole nähneet niin useasti kuin ehkä soisi. Olen saanut isältäni hänen positiivisen elämänfilosofiansa, musiikintajunsa (ei kyllä kymmenvuotiaana olisi voinut vähempää kiinnostaa nuo isän toitottamat blues ja proge biisit ynnämuut, mutta näin sen huomaa kuinka ne ovat alitajuntaan pureutuneet),  maailman koluamisen innon, sekä henkisyyttä elämääni (en nyt puhu mistään uskonnollisesta henkisyydestä).

Ps. söpö vai söpö? :

Tarrojen nallukka ei ole Puh, mutta täytyy silti laittaa tämä:

Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
-"Puh", hän kuiskasi.
-"No mitä?"
-"Ei mitään", sanoi Nasu, ja otti Puhin käpälästä kiinni.
-"Tarkistin vain, että olet siinä."

- Nalle Puh

Mitä te olette keksineet isälle isänpäiväksi?

pps. tänään viisi tuntia putkeen sinkkiksiä Liviltä hohoo, I know what I'm gonna do this evening

J

Uni tunteettomuudesta

Näin eräs yö kummallisen unen. Kummallisessa unessa ei sinänsä ole mitään kummallista ja kyllä, kummalliset unet on ihan yleinen ilmiö. Tuo uni jäi kuitenkin mieleeni ja mietin sille syvempiä merkityksiä. No, unessa siis pihallemme laskeutui mielettömän kokoinen avaruusalus ja sieltä ilmoitettiin ilman tarkempia tietoja, että kolme ihmistä saisi nyt lähteä heidän mukaansa. Minä en olisi halunnut lähteä, mutta koska A halusi, niin enhän voinut yksinäni jäädä tänne maapallolle ihmettelemään. Päädyimme jollekkin toiselle ulottuvuudelle, jossa "ihmiset" olivat käytännössä leijuvia aivoja. Tai ilmeisesti niillä jonkinlainen ihmisruumiskin oli, mutta se oli jotenkin läpinäkyvä ja leijuva. Mutta suurin ero oli se, että tuon toisen ulottuvuuden "ihmisiltä" puuttuivat tunteet täysin. Seisoin keskellä kaikkea ja katselin, kuinka "ihmiset" tekivät asioita automatisoituneesti ja olin ainoa, jolta tunteet eivät olleet kadonneet. Olin saapunut helvettiini.

Tulevaisuudenkuva?

Ymmärsin pelkoni: tunteettomuus ja tunteettomat ihmiset. Ihmiset, joilta puuttuvat vastuuntunnon, katumuksen, syyllisyyden ja empatian tunteet. Psyko- tai sosiopaateiksikin ilmeisesti kutsutaan. Ei, he eivät välttämättä ole kylmäkiskoisia murhaajia, vaan heitä on yrityksiemme ja valtioidemme johdoissa, heitä on naapureinamme, heitä on työpaikoillamme. Ja he ovat uskomattoman taitavia manipuloijia. (Täältä voi lukea lisää psykopatian taudinkuvasta.) Olen kuitenkin ristiriidassa ajatuksieni kanssa, sillä tunnen empatiaa heitä kohtaan. Surkuhupaisaa tuntea empatiaa "kylmiä" ihmisiä kohtaan? Minkä he sille voivat, että ovat syntyneet poikkeavan aivorakenteen kanssa vahingollisiin ja joissakin tapauksissa jopa hirvittäviin  kasvuolosuhteisiin? Eivät he ole valinneet syntyä. Kuinka siis suhtautua?

Psykologiaa opiskellessani tuntuu, että pala palalta saan selville pieniä elämän salaisuuksia ja tunne siitä, että olen oikealla 'alalla' vahvistuu. Opin ja saan itsestäni (ja läheisistäni) selville mielettömän paljon uutta. Selville saamisessa on kuitenkin kääntöpuolensa: tuntuu, että joka ainoa asia, joka ainoa tunne, jopa rakastuminen on selitettävissä psykologialla tai neurologialla. Se vetää elämän selittämättömän kauneuden (ja kauheuden) vessanpöntöstä alas. Tai sitten katson asiaa väärältä kantilta? Vielä en ole niellyt tuota rakastumisen neurologiaa. Se on minulle yhä selittämätön kauneus. Kurssikirjoihini kuuluva Daniel Golemanin tunneälyä käsittelevä kirja on loistava esimerkki kirjasta, jossa elämän pienet salaisuudet paljastuvat, mutta joka vetää elämän 'mystisyydeltä' jalat alta. Loistava kirja (tai 1/3 kirjasta, pidemmälle en vielä ole ehtinyt) muuten esimerkiksi sellaiselle, joka on kiinnostunut perehtymään omaan tunne-elämään tai ylipäänsä itseensä.


Tuntekaa, rakastakaa!


ps. turistit (asukkaat?) klahdessa:

pps. en olekkaan ihan niin toivoton näitten leipomusten kanssa mitä olisin olettanut:

 A toivoi mustikkaisia, valkosuklaisia, pehmeitä keksejä ja niitä se sai! ulkonäöstä viis


J