Täällä minä hoi

Hei ystävät,

Täällä minä nyt olen. Täällä, keskellä korpea.
Alkujärkytys oli suuri kun astuttiin 30m2 yksiöömme. Ensimmäiseki katsahdin alas. Oksennuksen värinen muovimatto eteisessä, ja vielä pahempaa: olohuoneessa muovimaton värinen kivilattia. KIVI?!? villasukat jalassa keskellä kesää. Kalusteet nyt oli mitä oli, valkoisia lastulevy kirjoituspöytiä, saman materiaalin hyllyjä ja yksi valkoinen pyöreä pöytä. Ei sillä, että olisin odottanut jotain muuta, mutta paniikki iski silti: täällä kymmenen kuukautta? Saimme onneksi (tosin vastoin sääntöjä) kiikutettua osan kämpän kamppeista tuohon pihavarastoon (täytyy toivoa etteivät ne siellä lahoa/mätäne tai jotain muuta). Sitten muutama oma huonekalu sisään + matot, niin ei näytäkään enää niin pahalta! Tietysti sitä viihtyy aina paremmin mitä kotoisampi koti on, mutta opiskelemaanhan tänne tultiin, eikä perustamaan mitään söpöä pikku-kotia (söpö pikku-koti on kylläkin toiveissa sitten).

Ensimmäinen yö yksin ihan uudessa paikassa oli kamala. Pehmolelut kainaloon niin kyllä se uni sieltä sitten tulikin. (Ei sitä kyllä mikään aikuinen muuten vielä ole, nimimerkillä itkuräät peitonnurkkaan niistänyt) Tänään oli ihan kiva päivä kun oli linjalaisten (KAPSin, eli kasvatustieteilijät ja psykologit) kanssa yhteistä tutustumistoimintaa, saunottiin, uitiin ja sen sellaista. Tämä koulu on muuten ihanassa ympäristössä! Paljon luontoa ja vettä ympärillä. Ja pieni satama-alue on ihana. Täytyy laittaa jotain kuvaa tänne tästä ympäristöstä kun joutaa.

Huomenna sitten alkaa opiskelut ihan kunnolla. Odotan kyllä kovasti. Ensimmäinen tenttikin olisi jo kolmen viikon päästä, hui! Täytyy vielä mainita tuosta ruokailusta, että osaankohan enää tämän vuoden jälkeen kokata itse mitään, kun kolme kertaa päivässä voi vain astua ruokalaan ja linjastosta kerätä mitä itse haluaa!

Tässä tallaista nyt alkuun, kirjoittelen myöhemmin lisää :)

Ikävä on,

J