sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Hölöpönpöppöä

Heippalainen,

otsikon mukaisesti tänään kirjoittelen hölöpönpöppöä, sitä sun tätä ja mielenvirtaa. Syyslomaviikkonen "itsenäisen opiskelun viikko" meni ouluisissa merkeissä niiko kamut tiijätte. Tavattiin ystäviä, minun sukua ja A:n sukua. Harmi vain, että ystävien kanssa tuli oltua laittoman vähän, kun ei siellä oulussa ole samaan aikaan syysloma, hö!
 Vietettiin juustoiltaa, juhlittiin äitin synttäreitä, käytiin oulun yössä sitä samaa se oli kuin ennen tänne korvelle lähtöä, paijattiin Elli-mummoa ja Eppu-pappaa ja A:n isä meinasikin, että näköjään minun pitäisi ottaa jompikumpi mukaan tänne korvelle, kun minuu niin kovasti paijatutti. Niin, ja nostalgisesti luettiin A:n kanssa sen vanhassa huoneessa Aku Ankkaa yölampun valossa, yön pienillä tunneilla. Ja nukuttiin kahdestaan 80senttisellä sängyllä, vaikka vieressä olisi ollut matkasänky.

taistelupariskunta

Eppu-pappa 

Kuka keksi migreenin? Siinäpä vasta rasite. Perjantai-iltana rupesi tykyttämään, ja tuo tykytys jatkui tänne sunnuntaihin asti. Sopivasti lauantai aamuna herätys ennen kukon laulua ja bussissa  kuusi tuntia istumista. Valittiin vielä sellainen paikka, että kaikki bussiin tulleet pienemmät ja vähän isommat lapset saartoivat meidät edestä, takaa ja sivulta. Oli mukava matka. Nyt päätinkin, että pidän päänsärkypäiväkirjaa ja varaan oikeasti sen lääkäriajan, että saa oikeat kohtauksen lopettavat lääkkeet. Tavallisilla särkylääkkeillä ei nimittäin ole vaikutusta. Erään kerran Haaparannasta tullessamme automatka laukaisi lievän päänsäryn, mutta sivuutin sen ja lähdin hohtokeilaamaan. En ole koskaan ikinä kokenut mitään niin hirveää kipua, minkä tuo pitkä automatka+hohtokeilaus yhdistelmä aiheutti (hohtokeilauksen valaistus ei ole päänsärylle ihan otollisin valaistus). Olin sataprosenttisen varma, että minun aivot räjähtää siihen paikkaan ja potkaisen tyhjää. Hätäpäissäni soitin jopa päivystykseen josko ne voisivat antaa jotain morfiinia, koska kuolen muuten. Eivät luvanneet antaa. Luulivat narkkariksi :D No, ei silloin naurattanut. Monesti myös ollaan käyty tämä varmasti monelle (tytölle ainakin) tuttu "mulla on ihan varmasti aivokasvain"-juttu läpi. Koputan puuta (päätä) kolme kertaa.

mm. nämä aiheuttaa päänvaivoja



Ehkä mukavampiin asioihin? Täällä koululla kysyntä tanssitunnille oli niin mukava, että saan ruveta pitämään kerran viikossa meidän tytöille (miksei myös pojillekin) tanssituntia. Ja pääsen lievittämään omaa eroahdistustani! Katsotaan mitä keksin, ajatuksissa on joka viikko ottaa eri laji. Ehkä hieman nykäriä ja jazzia, kourallinen streettiä ja ripaus lattareita?

framingpainting.com




Siinäpä oli tujaus diipadaapaa. Talavi tullee,

J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti