(nyt tulee näitä pöö tervehdyksiä koulun käytävilläkin sanottua, ilmeisesti pimenevien ja pelottavien syysiltojen siivittämänä)
No asiaan :D Katsoiko joku muukin tänään ohjelman nimeltänsä 11 tapaa jättää nainen? Tiedän, ohjelman nimi on mitä on, ja miehet on siellä ihan, että "ei kait kukaan oikeasti katso tuon nimistä ohjelmaa". Täällä meillä ainakin tuo ohjelma kimmoittaa miehen
Mutta siis, tämä illan jaksoon 11 tapaa jättää nainen sarjasta. Tarinaansa kertoi Saara, jonka aviomies 14 vuoden yhdessäolon jälkeen palasi kotiin jokavuotiseltaan reissulta ja ilmoitti, että hänen täytyy nyt mennä. Sen jälkeen miehestä ei kuulunut, kukaan ei tiennyt hänestä mitään, kunnes Saara sai eropaperit mieheltään postissa. Ohjelmassa Saara kertoi, että muutamia vuosia ennen miehen katoamista, yhteinen unelmakoti oli ostettu hevosineen kaikkineen, ja elämä tuntui onnelliselta. Niin, olihan siinä vielä se lapsikin. Saaran mies siis jätti taakseen vaimon, lapsen, sekä yhteisen unelman, eikä koskaan selittänyt valintaansa.
Jakso herätti minussa paljon ajatuksia. Ensireaktioni oli, että mikä ihme voi olla niin kauheaa, että saa jonkun ihmisen jättämään koko elämänsä taakseen tuosta noin vain. Ilman varoituksia. Ja kuinka ihmeessä joku voi selvitä jostakin tuollaisesta? Kuinka tuo nainen voi istua tuossa, käydä läpi tapahtumia, joita on kokenut tuntematta suunnatonta vihaa miestään tai maailmaa kohtaan. Tiedän, jatkuvassa vihassa rypeminen vie voimaa omalta elämältä, eikä siinä ole mitään järkeä. Mutta millainen voima ihmisellä täytyykään olla, että saa ihmisen jatkamaan elämää tuollaisessa tilanteessa. Se voima on minusta ihmeellinen. Ja kuinka musertavaa täytyykään olla, kun niin monen vuoden jälkeen tajuaa, ettei toinen välttämättä olekaan se keneksi on luullut, eikä toinen haluakaan sitä samaa unelmaa. Jotenkin voimaannuttavaa ja helpottavaa oli kuulla, kuinka Saara kertoi löytäneensä itsestään tuon kokemuksen kautta jotain uutta, vahvan minän. Hän kertoi, että on huojentavaa luottaa siihen, että yksinkin pärjää. On tarpeeksi vahva selviytyäkseen maailman heittämistä haasteista.
Sitten tuosta miehestä. Vaikka ensimmäinen ajatus olikin, kuinka joku saattaa tehdä jotain tuollaista, ja mikä sika mies on, täytyy muistaa, että emme näe tuon ihmisen pään sisälle. Siellä on voinut kyteä pahaa oloa jo pitkään, eivätkä kaikki osaa pukea sanoiksi tuntemuksiaan ja ahdistuksiaan. Eivätkä kaikki välttämättä edes tunnistakaan omia tuntemuksiaan, ja mistä ne johtuvat. Vaikka perheen elämä, tai yksittäinen ihminen näyttäisi muiden silmiin onnelliselta, ei se välttämättä sitä ole. Tämän miehen selviytymiskeino oli lähteminen. Ohjelman keskustelussa tuli myös esille asia, mitä en itse ollut ajatellut. Jos tuo mies olisi jäänyt, olisiko jotain vielä hirveämpää voinut sattua? Ehkä mies ei halunnut suojella ainoastaan itseään, vaan myös perhettään. Kuka tietää. Täytyy myöskin muistaa, että tuon perheen tarinan kuulimme vain toiselta osapuolelta.
Sarjassa on nähty muitakin paaaaljonpaljon ajatuksia herättäviä tarinoita ja niitäkin voisin pohtia vaikka kuinka. Tässä nyt oli yksi mielenkiintoinen tarina elämästä, ihmismielen monimutkaisuudesta ja selviytymisestä. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut tuoda esille, mitä hirveyksiä mies voikaan tehdä, sillä yhtälailla naiset mitä miehetkin, vaan halusin jakaa ajatuksiani juuri tästä tarinasta, ja tämän tarinan kannustavuudesta. Selvitä voi mistä vain, kun jaksaa uskoa itseensä.
Tällaisia kirjoittaessa sitä muuten huomaa pohtivansa omaa naiiviuttaan ja kokemattomuuttaan. Mutta ehkäpä tuo tietynlainen naiivius pohjaakin juuri tuosta kokemattomuudesta. Paljon on vielä kokematta, paljon on vielä tuntematta, ja paljon on vielä nähtävä. Saa nähdä mitä haasteita maailma tälle tytölle heittää, ja mitä niistä opin.
Voimaa, onnellisuutta ja haleja pimeneviin iltoihin lähettää J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti