Voi täällä ollaan oltu eksyksissä, juostu stand up esitykseen viime minuutilla, oltu taas eksyksissä ja juostu taas viime minuutilla bussiin. Viime viikolla naapuri/opiskelukamu kertoi ostaneensa lipun stand up festareiden eiliseen näytökseen. Minäkin innostuin niin, että päätin ostaa yllätykseksi A:lle ja itselleni liput samaiseen esitykseen. Eilen lähdettiin täältä A:n ja naapurini kanssa ajelemaan hiukka kiireessä keskustaan tuohon esitykseen, eikä kenelläkään hajuakaan missä tämä Ilokivi sijaitsee. No, päädyttiin ajelemaan yksisuuntaista tietä väärään suuntaan. Ihme katuja täällä. Onneksi ei tullut vastaan ketään. Nippa nappa ehdittiin viimeisten joukossa tuonne Ilokiveen. Stanuppareina, minäleinä koomikkoina, oli Tomi Haustola, Rudirok ja itse Sami Hedberg. Voi että, sai nauraa puolen vuoden edestä. Ja lopussa oli suu pidettävä mutrulla kun poskiin sattui niin hurjasti. Ihan oikeasti sattui. Ei ole liikaa tullut harjoitettua poskien lihaksia, pitäisi ehkä? Lisää stand uppia minulle kiitos! A:kin nauroi vedet silmissä, vaikka normaalisti sille on niin vaikea saada imeläpussia leuan alle (muistatko äiti imeläpussi leuan alla?).
Tänään sitten hortoiltiin tuolla keskustan liepeillä, yrityksenä löytää tosiaan tuonne keskustaan. Erään A:n hyvällä suuntavaistolla kierrettiin korttelia ympäri ja pyörittiin hukassa lie kuin kauan, molemmat nälkäisinä kuin sudet. Pahalle päällehän tämä matami ainakin tuli. Se on oikeasti jännä, miten lähes poikkeuksetta, nälissään se kiukku vaan nousee. Ei ole ihme jos joskus lapset kiukuttelee. Kun aikuisetkin. No mutta, saatin asioitua (törmättiimpä jopa oulun tuttuun: pien on muailma) ja matami oli tarkistanut hienosti bussiaikataulut. Mentiin töröttämään kauppatorin pysäkille ja aikamme ihmeteltiin siinä ettei tästä kyllä klo 20.20 lähde mitään minnekään. Apua, lähteeköhän se sittenkin tuolta matkakeskuksesta? Kuski nauroi, että turhaan juoksitte, olisihan tässä vielä minuutti ollut aikaa
Näitä uuden kaupungin ihmeellisyyksiä. Hankalaa on kulkeminen alussa, kun ei tiedä. Toisaalta, uusi kaupunki, uudet jännät jutut. Et kulje niitä tuttuja ja turvallisia katuja, et näe niitä tuttuja turvallisia rakennuksia, et käy niissä tutuissa ja turvallisissa ravintoloissa. Jännää. Kuin lapsi karkkikaupassa. Itseasiassa tämä lapsi kävikin tänään kaupassa, jonka nimi oli karkkikauppa. Hih, lisää näitäkin.
Näin kaunis oli klahti kun kotiin kuljettiin:
Minne lennät myrskypääskynen
Ei muita enää missään näy
On vain ääretöntä ulappaa
ja vihaisena tuuli käy
Minne lennät myrskypääskynen
etkö tunne ikävää
Kun taivaan sini vaihtuu purppuraan
ja iltatähti kimmeltää
Minne lennät myrskypääskynen
miettimään mä hetkeks jäin
Silloin kuului tuuleen särkyen
väsymättä eteenpäin
J. Karjalaista
Terveisin turistit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti